Illan teema pyöri osittain agilityn ympärillä. Harjoiteltiin puomia, joka meni Ujolla aivan loistavasti. Ope Mari kehui, kun Ujo istahti pyytämättä kontaktille puomin lopussa. Naurettiin yhdessä, että Ujo on synnynnäinen agility -koira. Sitten otettiin vinokeppejä taluttimella ohjaten ja namikuppi oli keppien jälkeen odottamassa. Tämänkin Ujo näytti oivaltavan aika hyvin. Muuten saatiin vapaasti treenata paikallaoloa ja kierrettiin erilaisilla tehtäväalustoilla. Ujo ei kyllä ollut kovinkaan kiinnostunut älykkyyspeleistä, vaikka löysikin sieltä kyllä namit, sitten kun viitsi vaivautua moiseen. Näitä pitäisi ehkä ottaa silloin; kun koira on nälkäinen. Nyt se oli jo ehtinyt saada niin paljon nameja, ettei sen vuoksi tainnut ne kiinnostaa.  Luoksepäästävyys otettiin pöydällä, kun kaikki on minikoiria. Ujo antoi hyvin Marin silitellä sitä. Minä syötin koko ajan nameja. Luoksetulo oli aika vaikea. Kaikki koirat ohjaajineen kävelivät reitillä mistä pennun piti juosta ohjaajan luo. Ujo kiersi pienen kierroksen toisten koirien joukossa, mutta tuli sitten kyllä vauhdilla luokseni. Palkkasin sen nameilla ja lelulla ja tietenkin kehuilla. Tunnin lopussa oli keskusteluhetki siitä missä ryhmissä pennut jatkavat. Minä olin ilmoittanut Ujon tokon peruskurssille, mutta Mari + muu ryhmä sai puhuttua meidät mukaan agility -painoitteiselle pentukurssille. Kaikki muut ryhmän jäsenet kun ovat agilityharrastajia. Sovittiin, että tämä sama ryhmä jatkaa, kun ollaan kaikki niin hyviä (oma kommentti). Oikeasti ollaan rauhallinen ja sopuisa ryhmä.