Ujo oli 3,5 kk ennen kuin sain hakea sen Suomeen. Lentoliput olin varannut hyvissä ajoin, samoin koiralle paikan matkustamosta. Varmistin vielä 1 vrk ennen lähtöä, että koirapaikka varmasti on voimassa. Ostin älyttömän hienon lentolaukun pennulle. Siinä on mustaa ja kultaa. Ystäväni Airi sanoi, että se on Paris Hilton laukku ;-)



Olin varannut netin kautta hotellihuoneen. Minulla jännitti kovasti lähteä matkaan, koska kielitaitoni on  heikko. Kaikki sähköpostitse käyty kirjeenvaihto kulki Nennan kautta ja Nenna käänsi minun lähettämät viestit. Kasvattaja tuli minua vastaan Dusseldorfin kentälle ja siellä näin sitten vihdoinkin pennun, jonka oli maksanut sen ollessa muutaman vuorokauden ikäinen. Se  vastasi täysin sitä kuvaa, minkä olin saanutkin siitä etukäteen.  Kasvattajalla oli kova kiire, kun sen oma koira oli katkaissut jalan ja olivat menossa leikkaukseen. Hän vei meidät hotelliin ja niinpä alkoi sitten tutustuminen omaan pikku mustavalkopentuun. Pentu oli varmasti kauhuissaan, kun joutui yhtäkkiä vieraan ihmisen ja vierasta kieltä puhuvan ihmisen hoiviin ja tylyyn hotellihuoneeseen. Nimen haku oli tässä vaiheessa vielä ihan alkutekijöissään, enkä oikein tiennyt miten olisin sitä kutsunut. Pentu oli älyttömän rauhallinen ja varovainen. Se kävi aina välillä haistelemassa minun takkia, että olenko vielä tallessa ja sitten meni takaisin laukkuun nukkumaan. Se siis otti laukun heti turvapaikakseen. Olimme vuorokauden hotellissa, välillä käytiin viereisessä puistossa ulkoilemassa. Pentu yllätti minut täysin sillä, että on sisäsiisti. Siis mitä ihmettä, ikää on vain 3,5 kk ja sisäsiisti! Hotellin vieressä oli klassinen yö -tapahtuma ja tietenkin kävimme siellä jonkin aikaa katsomassa ja kuuntelemassa konserttia. Vaikka se kyllä kuului todella hyvin hotellihuoneeseenkin, sillä esiintymislava oli noin 100 metriä huoneesta. Kantelin pentua kassissa ja silittelin sitä, ettei se turhaan pelkäisi. Aamulla olikin sitten lähtö kotimatkalle.

Tässä on kuva, jonka otin kännykällä puistossa: