Ujo on ollut mukana kaksi kertaa pelastuskoiratreeneissä. Eihän minulla ole ollut tarkoitus siitä pelastuskoiraa tehdä, vaan ollaan otettu makkararinkiä, jotta Ujo tottuisi vieraisiin ihmisiin. On kiva katsoa, kun se juoksee vauhdikkaasti ihmisen luota toisen luo. Makkaran ja juustonpalaset ovat niin houkuttelevia ihmisten kädessä. Kuitenkin jonkin näkymätön lanka on olemassa, sillä Ujo menee vain noin 5 metrin päässä olevien ihmisten luo. Eihän sitä kauemmas uskalla lähteä, voi vaikka ihanasta :) emännästä eksyä sillä välin. Kävin yhtenä iltana Helyn kanssa metsässä harjoittelemassa hakukoetta varten reipasta liikuntaa ja Ujo pääsi mukaan. Siellä se loikki iloisesti mättäältä mättäälle, eteni rohkeasti ja jäi haistelemaan minusta kauaskin. Ja sitten tuli kuin raketti vauhdilla luokse. Pari kertaa putosi kuoppaan. Toinen oli vesikuoppa, johon se putosi (loiskis) uimaan. Paitsi, että kuoppa oli kahden kiven välissä niin pieni rako, ettei siinä voinut uida. Minun täytyi nostaa pentu sieltä ylös. Siis ei tosiaankaan tule pelastuskoiraa koirasta, joka ei selviä itse metsässä kaikista esteistä! <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pentukurssilla oli taas oikein mukavaa. Käytiin ensin läpi kotitehtävät, joita oli mm. bussimatka. Se me tehtiin Citybussilla Värtöstä keskustaan. Bussissa Ujo oli ihan rauhallisesti minun sylissä, nuolaisi välillä vaan minua leuasta. Samalla matkalla käytiin rautatieasemalla katsomassa junien liikkumista ja siellä on mahtava metallinen invaramppi mitä pitkin voi kävellä. Samoin sieltä löytyi rautaiset portaat ja Ujo nousi minun perässä hyvin portaille. Rautatieaseman tunnelin portaat laitureille taisi olla myös ensimmäinen kokemus portaista. Huomasin vasta puolivälissä itse, että hei Ujohan menee portaita. Tämä pentu siis menee melkein minne vaan eikä ujostele vieraita paikkoja tai alustoja. Niin ja mitähän me muuta treenattiin pentutunnilla. Ainakin otettiin seuraamista ensin namilla houkutellen ja sitten olisi pitänyt laittaa itsensä likoon oikein kunnolla ja liikkua pennun kanssa siten, että se on irti, mutta liikkuu hallitusti mukana. Hyvin meillä meni, mutta minä olen kyllä vähän "kalkkeutunut". Täytyypä vähän opetella riehumaan. Kotitehtäväksi saatiin pennun totuttamista pään, suupielien ja korvien kosketteluun. Tämä on luoksepäästävyysharjoittelun alkeita.